Miten löydän lukemista?

Lukemisen löytäminen ei aina ole helppoa. Nyt, kun lukemiseen käytettävä aika on itsellä melko vähäistä, niin ennakkovalinta on entistä tarkempaa. Pääasiallisesti käytän apunani kirjastoa, mutta tietyt kirjat ostan kyllä edelleen itselleni. Ajatukseni omasta kirjahyllystäni on sellainen, että siellä olisivat tietyt perusteokset kuuntelemani musiikin saralta sekä etenkin historiaharrastukseeni liittyvät hyvät yleisteokset. Fiktiivisemmästä puolesta koetan valikoida kirjahyllyyn makaamaan kirjoja, jotka voi lukea useamman kerran. Esimerkiksi Reijo Mäen uutuudet olen pyrkinyt ostamaan, koska luen Vareksen seikkailuja lähes joka kesäloman alussa. Ja sama pätee kyllä Juha Vuorisen tuotantoon. Vuorisen teokset olen kahlannut varmaan viiteen kertaan ja nyt niitä samoja kirjoja lukee jo perheen nuorempi sukupolvi. Ovat siis hintansa hankkineet moneen kertaan.  Toki teen ostopuolella sitäkin, että menen kirjakaupan alennusmyyntiin ja sieltä jää käteen joitain hazardeja, joissa en pääse alkua pidemmälle ja lopulta ne menevät vintille hylkykirjojen laatikkoon.

Kirjaston salat varauksien ja uutuuksien kautta

Kirjastossa kuljen yleensä aina samalla kaavalla. Jos hyllyssä ei ole varauksia, niin kuljen yleensä ensin uutuushyllyjen luo ja katson, onko sinne tullut joitain uusia ylläreitä, joita en olisi nähnyt missään aikaisemmin.

Uutuuksien jälkeen menen seuraavana selaamaan kaikki viimeksi palautetut. Uutuuksissa ovat yleensä ne kirjat, jotka liikkuvat kirjastossa eniten eli käytännössä luen paljon sellaista, mikä kelpaa muillekin (tähän on syynä jo se, että monesti mukana on pieni lapsi, jonka kärsivällisyys kiertää kirjastoa on melko rajallinen).

Mikäli noista ei vielä tärppää riittävän moni osuma, niin kierrän vielä tiettyjen suosikkikirjailijoiden kohdat hyllyistä ja siirryn elämänkertaosastolle, josta koetan haarukoida joitain ylläreitä. Hyllyn 99.1  jälkeen menen seuraavaksi tutkimaan musiikin ja urheilun hyllyt, josko niihin olisi ilmestynyt joitain uusia elämänkertoja luettavaksi. Viimeisenä käyn vielä eri maiden historiahyllyt, joista koetan keksiä uusia tuttavuuksia.

Taktiikkani lukemisessa on se, että lukisin yhtä aikaa sekä faktaa ja fiktiota. Eli käytännössä koko ajan lukemisen alla on vähintään kaksi kirjaa. Vuorottelen mielelläni kevyemmän ja raskaamman kirjallisuuden välillä, koska mahdollisuus keskittyä lukemiseen on eri aikoina erilainen ja oma fiiliskin on välillä sellainen, että aivot eivät siedä mitään raskaampaa. Välillä taas on ihanaa keskittyä vain johonkin raskaaseen elämänkertaan ja lukea hitaasti nautiskellen ja jopa välillä etsien ristiviitteitä saman aikakauden teoksiin.

Varaamalla kiinni uutuuksiin

En koskaan lakkaa ihmettelemästä kirjastojärjestelmän ihmeellisyyttä. Kun aikaa lukemiseen on vähemmän, niin pääsääntöisesti varaan ne teokset, joita luen eli teen niin sanottuja täsmähankintoja. Vinkit varauksiin tulevat yleensä kolmea eri reittiä.

Kuuntelen paljon sitä, mitä tutut ja ystävät lukevat ja kirjoista kyllä keskustellaankin paljon. Omaan tuttavapiiriini kuuluu laillani toisesta maailmansodasta kiinnostuneita ihmisiä ja heiltä tulee vinkkejä siihen, mitä uutta teosten saralla on tullut tai tulossa.

Kierrän säännöllisesti kirjakauppojen hyllyjä ja sieltä näkee usein, mitä uutta on ilmestynyt. Samaan kastiin varmaan lasketaan se, että selaan melko taajaan myös verkkokirjakauppojen listoja uutuuksista. Noista sitten teen varauksia ja nykyisin, kun seutukirjastot ovat verkottuneet, niin varaukset tulevat jopa yllättävän nopeasti. Yritin tässä taannoin olla ovela ja varasin neljä pitkillä varauslistoilla olevaa teosta, koska laskin, että kirjat tulevat säännöllisesti eri aikaan ja lukemiseen ei tulisi mahdotonta ruuhkaa. No seutukirjastojen ansiosta nuo kaikki neljä kirjaa tulivat alta viikossa ja niin sitä sitten luettiin lähes yötä päivää.

Jonkin verran selaan myös kirjastojen tietokantoja - etenkin, jos haluan lukea  johonkin tiettyyn asiaan liittyviä elämänkertoja tai tapahtumakuvauksia. Monesti tämä tuottaa yllättävän huonosti tuloksia. Joko indeksoinnit on kehnosti tehty tai sitten indeksointi on liian yleistajuisesti tehty ja tarkemmat hakukriteerit eivät löydä kirjoja.

Ylläri-pyllärit

Teen totta kai sitäkin, että otan luettavaksi kirjailijoita ja kirjoja, joista minulla ei ole mitään hajua. Noista tulee yllätyksiä moniin suuntiin. Millä sitten valkkaan nuo yllärit - no tietenkin kansikuvan ja esittelytekstin kautta. Olen huomannut, että olen sen verran harakka, että otan kirjan hyllystä käteeni, jos siinä on jollain lailla vetoava kansi. Kannen jälkeen toinen kriteeri on takakannen esittelyteksti. Jos esittelyssä on jotain vetoavaa, niin tutkin kirjaa vielä tarkemmin. Kolmantena katson kirjan noin puolestavälistä sivun, jonka luen, jotta kirjoittajan kielestä saa kuvan, onko kirjan ja kirjoittajan kieli sellaista, joka minulle sopii. Kun nuo kolme kriteeriä täytyy, niin lukuunhan se menee.

Harvoin minä kirjastosta tyhjin käsin lähden, mutta joskus käy niinkin. Silloin yleensä otan omasta kirjahyllystäni jonkun klassikon, jolla sitten pärjään siihen saakka, kun saan taas jotain uutta varaukseen tai tulee seuraava kerta marssia lasten kanssa kirjastoon.

Alkuteksti ja esipuhe

1) Kuka olen?

Olen keski-ikäinen perheenisä, tuurilukija ja eri tyyppisten kirjojen sekakäyttäjä. Lapsiperheen arki kutistaa lukuharrastukseen käytettävän ajan kovin pieneksi, mutta koko ajan koetan pitää yöpöydällä luettavana paria kirjaa. Monesti löydän itseni lukemasta sohvannurkasta silloin, kun muu maailma nukkuu ja on rauhallista.

Oma lukuharrastukseni juontaa juurensa jo siihen, kun pienenä poikana löysin Joensuun Rantakylän kirjaston aarteet ja tein päätöksen lukea kaikki kirjaston kirjat. Silloin en tosin tiennyt, että kirjaston hyllyille täytetään uusia kirjoja sitä mukaa, kun kirjailijat niitä suoltavat ja tehtävä olisi sinällään mahdoton. Mutta yritetty on - ja epäonnistuttu.

Olen siis erittäin innokas kirjaston käyttäjä ja kirjastolaitoksen puolestapuhuja. Kirjasto on minulle tällä hetkellä pääasiallinen paikka, jossa tutustun kirjoihin ja jota kautta lukemiseni myös haen. Toki ostan itselleni merkityksellisiä merkkiteoksia, mutta oma kirjahyllyni on saavuttanut tämän hetkisen lakipisteen, jolloin uuden tulokkaan tullessa yksi entinen joutuu poistumaan hyllystä. Oma kirjahyllyni alkaakin pitää sisällään niitä kirjoja, joihin palaan aina säännölllisesti.

Kirjaston hyvänä puolena on se, että tulee luettua paljon sellaisia kirjoja, jotka kirjakaupassa jäisivät hyllyyn. Kirjasto onkin himolukijalle kuin karkkikauppa, jossa saa ilmaisia maistiaisia niin paljon kuin maha kestää. Kirjaston kirjoissa uskaltaa kokeilla itselle vieraampaa kirjallisuutta ja tutustua uusiin ja ennen lukemattomiin kirjailijoihin.

Perheessämme on lapsia kolmen ja kuudentoista ikävuoden välillä. Koetan opettaa myös heitä käyttämään kirjastoa ja käyttämään perinteisiä kirjoja sähköisten välineiden sijaan. Joskus tulos on kehno, joskus taas tunnelin päässä näkyy valoa. Tässä blogissa aion myös tuoda lastenkirjallisuutta ja nuorille sopivaa kirjallisuutta esille.

2) Mitä luen ja mistä kirjoitan

Oma lukemiseni menee kausittain. Välillä ahmin repullisen saksalaisten toisen maailmansodan panssarisotaa käsitteleviä kirjoja ja välillä taas koko faktaosasto tökkii ja aivoille on tarjottava kevyitä dekkareita. Toisinaan taas etsin uusia kirjailijoita lukulistaan ja tutkin innokkaasti kirjaston uutuushyllyjä tai selaan kirjakauppojen katalogeja. En kuitenkaan lue vain uusia kirjoja, vaan kirjastosta mukaan saattaa lähteä vanhoja klassikoita, joita nostan myös tänne esille.

Olen semi-innokas historianharrastaja. Eniten olen kiinnostunut toisen maailmansodan historiasta ja toinen suosikkini on Ruotsin suurvalta-ajan historia. Mutta jos kirjastosta löytyy kiinnostavia teoksia vaikkapa Venäjän tai Kiinan historiasta, niin lukuunhan ne menevät.

Innokkaana musiikinkuuntelijana luen suurimman osan ilmestyvistä rock-jumalien elämänkerroista ja tätä antia täydennän useiden näyttelijöiden elämänkerroilla. Tauskin elämänkerta jää minulta hyllyyn, mutta Stephen Fryn kaksiosainen tarina kyllä vie mennessään.

Kevyemmästä kirjallisuudesta luen monipuolisesti kaikkea. Kuuntelen korva tarkkana työpaikan kahvipöydän vinkkejä ja luen ahkeraan uutuuskuvastoja ja lehtien kirja-arvosteluja. Selaan myös muiden bloggaajien antia. Ikuiset suosikkini ovat Juha Vuorinen ja Reijo Mäki - tämä kertokoon riittävästi huumorini tasosta sekä siitä, kuinka matalalla rimani lukemiseen on.

Kirjoitan omista lukukokemuksistani sekä myös muusta kirjallisuuteen liittyvästä. Kerron vinkkejä, mistä lukemista löytää ja tarinoita kirjoihin liittyen. Toivottavasti pääsen kertomaan myös siitä, kuinka lapsia saataisiin lukemisen piiriin ja käyttämään kirjan ns. perinteistä käyttöliittymää. Pääteemani ovat kirjat ja kaikki siihen liittyvä.

3) Miksi kirjoitan eli mitä tästä pitäisi lopulta syntyä

Toivoisin blogin kautta löytäväni samanhenkisiä ihmisiä, jotka käyttävät kirjoja muuhunkin kuin paperipainona. Mielelläni jakaisin blogin lukijoiden kanssa lukukokemuksia, kuuntelen kommentteja, enkä pidä pahana, vaikka tätä kautta saisin uusia lukuvinkkejä, joita en muuta kautta löydä. Ja vastavuoroisesti toivon, että tämän blogin kautta lukijat saavat vinkkejä omien hyllyjensä täyttämiseen.

Omalta osaltani haluan myös edistää aidon ja perinteisen kirjan elinkaaren jatkumista. Jollain tapaa olen huolissani siitä, kuinka vähän etenkin nuoriso käyttää kirjallisuutta ja ennen kaikkea tätä kirjallisuuden perinteisintä gutenbergiläistä versiota.

Blogille avataan myös omat Facebook-sivut ja blogi liitetään nähtäville blogit.fi-portaaliin.

Toivotan kaikenikäiset ja -kokoiset lukijat tervetulleeksi blogini seuraajiksi ja kommentoijiksi!