Jääkiekkoilijan huumekoukkaus - Marko Jantusen tarina "Läpi helvetin"

Viime vuoden ehkä kohutuin teos urheiluelämänkerroissa oli Marko Jantusen tarina "Läpi helvetin". Kirja ei ehkä herätä intohimoja jääkiekollisilla eväillä, vaan ihmisen tarinalla. Miten kertoo tarinan mies, joka sai kaiken ja menetti kaiken ja vähän yli? Miten rehellinen tarina voi syntyä jääkiekkoilijalta, joka vaipuu yleisön suosikista katuojaan ja käräjille saakka. Tämähän oli pakko lukea!

Minulle Jantunen oli ennen tätä kirjaa lähes tuntematon henkilö. Kyseessä on SM-liigan yksi kirkkaimpia tähtiä 90-luvun alussa ja Ruotsin Elitserienin todellinen stara 90-luvun puolivälissä. Jantunen kävi kolkuttelemassa myös taalaliigan portteja luomatta kuitenkaan uraa pohjois-Amerikassa. Taidollisesti menestymisen mahdollisuudet olivat olemassa, mutta suosionhimo ja kärsimättömyys toivat miehen takaisin Ruotsiin ja lopulta uudelleen SM-liigaan 2000-luvun alkuvuosina. Jo tuo riittäisi tarinaan monelle, mutta Jantuselle tuo oli vasta kirjan ensimmäinen puolikas.

Tarina muodostuukin mielenkiintoiseksi, kun Jantunen kertoo siitä, miten pikkuhiljaa alkoholi otti yhä isompaa roolia elämässä ja lopulta vei koko elämän raiteiltaan. Alkoholi vaihtui lopulta huumeisiin ja hotellihuoneet vaihtuivat samalla katuojaan ja kaukaloiden tähdestä tuli koditon narkkari ja varas. Päätepiste alamäelle tuli siinä vaiheessa, kun ohimolla oli pistooli, jonka omistaja vaatii ylisuuriksi kasvaneita velkoja maksuun. Tarina on huikea ja valitettavasti tosi!!

Kun luin kirjaa, niin hoin koko ajan mielessäni kirjoittajalle ohjeita "Ei noin!", "Älä tee sitä!", "Tyhmä, tyhmä, tyhmä!!"

Kirja ei ole tarina jääkiekkoilijasta, vaan kirja on tarina ihmisestä, joka joutuu lopulta selviämään. Kirja on yksi parhaista alkoholistien selviämistarinoista ja loistava opetus kaikille siitä, että menestys ja raha eivät tuo onnea, jos niitä ei osaa käsitellä. Jantusen tarina on paljas ja tarkka kuvaus siitä, kuinka se elämä vedetään totaalisesti viemäristä alas - sekä siitä, kuinka viemäristä myös pääsee ylös, jos haluaa. Kirjassa Jantunen myös erittelee hienosti sen, miksi hänelle kävi niin kuin kävi. Jantusen motiivi urheilulle oli se, että hän halusi huomiota ja olla "joku". Alkoholi tuli mukana vähän kuin paremman elämän sivutuotteena, mutta vei "vahingossa mennessään". Kirjan oppi onkin osin siinä, että tarinassa näkee, miten helposti elämässä suistuu pois raiteiltaan ja kuinka alkoholisteja tulee myös hyvien perheiden vesoista.

Kahdedin monesti ihmisiä, joilla on kaikkea. Tämä kirja näytti, että he joilla näyttää olevan kaikkea, on myös ongelmia vähän isommassa mittakaavassa kuin meillä muilla. Jantuselta vaatii isoja kiveksiä kertoa tarinansa, mutta kiitän lukijana siitä, että tarina on kerrottu. Rahaa tuli kiekon pelaamisella niin, että sitä olisi riittänyt normaaliin elämään varmasti helposti, mutta sitä myös toisesta taskusta valui ulos monen meikäläisen vuosipalkan verran.

Tämän kirjan paras anti voi olla niille junioreille, jotka janoavat menestystä ja jetset-elämää. Menestys ja high life voivat tuoda samasta ovesta mukanaan myös sen tason ongelmia, jotka vievät menestyksen hedelmät mennessään. Jos tämä kirja pelastaa yhdenkin junnu-urheilijan joutumasta samoille teille Jantusen kanssa, niin  kirja on tiennyt paikkansa. Toivoisinkin, että tämä otettaisiin junioriseuroissa pakolliseen lukemistoon varoittavana esimerkkinä.

Minulle Jantusesta ei kirjan jälkeen jäänyt kuva menestyneenä urheiljana, vaan ihmisenä, joka on selvinnyt. Enemmän kuin kiekkoilijaa, kunnoitan ihmistä, joka otti itseään niskasta, koska oli pakko.

Minna Eväsoja - "Melkein Geisha"

Minua on aina kiehtonut japanilainen kulttuuri. Maa on kaikinpuolinen minulle outo ja tuntuu, että kaikki mahdollinen tehdään juuri toisinpäin kuin meillä. Japanilaisessa kulttuurissa kiehtoo sen erilaisuus ja poikkeavuus suhteessa mihinkään muuhun. Tämä Minna Eväsojan teos tarttui silmiini kirjakaupan myydyimpien listalta ja sain sen käsiini kirjaston varauksen kautta.

Kirjoja tulisi kirjoittaa juuri näin - intohimosta asiaan tai kansanomaisesti sanottuna "rakkaudesta lajiin". 

Eväsoja muutti japaniin opiskelemaan teekulttuuria ja päätti alusta saakka elää maassa maan tavalla. Tekstin mukaan on iso ero olla Japanissa ulkomaalaisena, joka tutkii kulttuuria ulkopuolisena ja sillä, jos pyrkii elämään maassa japanilaisena ja osallisena kultuuriin. Maa on ilmeisen sisäänpäin lämpiävä ja kovin vastahakoinen ottamaan vastaan ketään siellä syntymätöntä. Eväsojallakin kesti aikaa ja mielenrauhaa oppia kaikki tavat ja oppia tulemaan toimeen paikallisten kanssa niin, ettei häneen suhtauduta turistina.

Kirjasta tekee mielenkiintoisen se, että Eväsoja kuvaa japanilaista kulttuuria suomalaisin silmin, mutta japanilaisista lähtökohdista. Eväsoja elää siis kuin japanilainen ja pyrkii siihen, ettei hän ole gaijin. Mutta tapoja ja arjen tekemisiä hän osaa verrata olemalla suomalainen tai ylipäänsä ei-japanilainen. Kirjoittajan tapa käsitellä asioita on neutraali. Hän ei ihannoi Japania, mutta ei myöskään pidä meidän mielestä hassuja asioita hassuina, vaan ainoastaan Japaniin kuuluvina. Eväsoja ei valitse tekstissä mitään puolta, vaan on onnistuneesti japanilaisen elämän tarkkailija osallistuen arkeen itse samalla.

Kirjassa on kuvattu normaalia arkea sekä myös japanilaisen kulttuurin erikoispiirteitä. Minusta viihdyttävintä oli lukea sitä, miten sama arki voikin näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo nousevan auringon eikä laskevan itsetunnon maasta. Nostan hattua ihmiselle, joka lähtee Japaniin opiskelemaan ja tulemaan toimeen. Maan tapojen, kielen ja kulttuurin opettelu on länsimaiselle huomattavasti vaikeampaa kuin monen muun. Minulta tuo reissu jäisi varmasti tekemättä - tai ainakin tulisin maitojunalla pikaisesti kotomaahan.

Kirja opetti minulle sen, että niin vanhassa kulttuurissa kuin Japanissa on, ei vanhojen tapojen noudattamista katsota ylen ja käytöstapojen ja sääntöjen opettelu on ainoa tapa päästä sisälle japanilaiseen yhteiskuntaan. Kirja opetti myös kirjoittamisesta sen, että normaalia arkea kuvataan normaalina arkena vailla kirjallista kikkailua. Silloin kun asia on riittävän vahva, niin tuo kuvaus toimii ja on viihdyttävä. Eväsojan kirjaa en malttanut laskea käsistäni, vaan hotkaisin sen melkein yhdeltä istumalta.

Suosittelen kirjaa niille, joita japanilainen kulttuuri kiinnostaa. Sen lisäksi tämä kirja kiehtoo varmasti ahkeria matkaajia, jotka suunnittelevat vaikkapa reppuretkeä Japaniin.. Kirjassa on nimittäin hienoja vinkkejä sille, mitä Japanissa kannattaa nähdä ja miten Japanissa ylipäänsä pärjää.