Kohti itsenäisyyspäivää - Roope Lipasti: Linnan juhlat

Edellisellä kirjastoreissulla kassista puuttuivat vielä kaikki kevyemmän osaston kirjat ja vasta-palautettujen hyllystä bongasin tämän itselleni lukemattoman Roope Lipastin kirjan Linnan juhlat. Kirja on kirjoitettu 2015, eikä siis ole edes uusin kirjailijan teos. Vuonna 2016 Lipastilta on tullut jopa kaksi teosta Virtanen ja Euroopan historia sekä Viimeiset polttarit.

Roope Lipasti on hämmästyttävän monipuolinen kirjailija, joka on kirjoittanut lähes kaikkea kirjoittamisen arvoista blogista aina oopperan librettoon ja lastenkirjoihin saakka. Itse olen suuri Lipasti-fani, sillä hän kuuluu näihin käännöskirjailijoiden joukkoon, jotka osaavat kääntää arkitodellisuutta sopivasti 45 astetta, jotta harmaa tosielämä löytää uusia värejä ja saa kaiken näyttämään vähän koomisemmalta. Kirjailija jatkaakin sitä samaa perinnettä, joka on jo Arto Paasilinnan ajoilta tuttu - siis keksitään tarina, joka periaatteessa voisi olla totta, mutta ei kuitenkaan.

Linnan juhlat on kertomus Hannusta, jonka elämä syöksyy raiteiltaan potkujen ja avioeron vuoksi. Juuri ennen lopullista ratkaisua Hannu tapaa persoonan treenaaja Mikon. Tästä alkaa huikea seikkailu, jossa Mikon missio on tehdä Hannusta jälleen elämänhaluinen päämääriään jahtava ihminen. Tarina huipentuu kirjan nimen mukaisesti linnan juhliin.

Tarina juoksee hienosti eteenpäin koko kirjan ajan, mutta kirjan aikajanaa on välillä vaikeaa havaita - tapahtuuko tarina viikossa, kuukaudessa vai vuodessa. Tarinassa on lipastimainen twistinsä, mutta jotenkin se ei nouse samanlaiseen lentoon kuin vaikkapa Perunkirjoitus. Kirjassa on myös joitakin sivulankoja, joita ei päätarinaan ole saatu kunnolla sidottua. Mutta noistakin huolimatta tarina on kiinteä kokonaisuus.

Kirja pitäytyy Lipastin edellisten kirjojen tyyliin siinä, että päähahmoja on vähän. Jos Perunkirjoitus kertoi kahdesta henkilöstä, niin tässä määrää sentään oli vähän kasvatettu. Hahmoista on tehty traagisempia kuin aiemmissa teoksissa ja kokonaisuutena Linnan juhlien kontrastit komedian ja tragedian välillä ovat suuremmat kuin ennen. Kirja onkin enemmän komedian asuun puettu tragedia kuin pelkkä hassu kirja.

En pitäisi tätä Roope Lipastin ykkösteoksena, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen se on.

Lipasti muuten kirjoittaa blogia Kotivinkin sivuilla, kannattaa käydä lukemassa hänen ajatuksiaan perhe-elämästä ja vanhemmuudesta.

http://www.kotivinkki.fi/blogit/teini-talossa