Himoitsin jo keväällä kirjakaupan hyllyillä loistanutta Robert Brantbergin kirjoittamaa eversti Johan August Sandelsin elämänkertaa. Voin hyvin tunnustaa, että kirjan kansikuva kiinnitti ensimmäisenä huomioni. Kannessahan majailee Olvin Sandels-tölkistä tuttu piirros. Sandels on kuitenkin paljon suurempi kuin etiketin hahmo tai edes Vänrikki Stoolin tarinoiden sankari. Eversti Johan August Sandels on oiva sotapäällikkö, jonka kautta on helppo kertoa koko Ruotsi-Suomen historiaa Kustaa III:n maasotien sekä Suomen sodan ajalta 1800-luvun alussa.
Kirja on kirjoitettu enemmän sodan tai ajan- kuin henkilön kuvaksi. Sandells sitoo Suomen sodan historiaa ja hänen kauttaa tuota historiaa on luontevaa kertoa. Sotaa saadaan eräällä tavalla henkilöityä ja tapahtumat tuntuvat inhimillisemmiltä. Näkökulma tuo meille vieraampaan historiajaksoon terävyyttä ja mielenkiintoa.
Itse kiinnostuin Suomi-Ruotsin ja ennen kaikkea Ruotsin suurvalta-ajan historiasta Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijonan kautta ja olen sen jälkeen lukenut kyseisen ajan teoksia ja Ruotsin historiaa enemmänkin. Ennen Sandelsin elämänkertaa hankin jo omaan kirjahyllyyni Kustaa III:n maasodat -teoksen, jossa kuvattiin muun muassa taisteluja Savitaipaleella ja Ristiinassa. Sandels kirja antoi noille taisteluille uutta näkökulmaa.
Kirja sinällään on kronologinen kertomus Sandelsin elämästä. Sandels kulkee Tukholmasta Suomeen ja lopulta päätyy hallitsemaan Ruotsin valtaamaa Norjaa. Ura on pitkä ja nousujohteinen koko ajan ja Sandels pysyy jopa poliittisesti puhtoisena huolimatta siitä, että joutuu osaksi Anjalan liiton vehkeilyä.
Hienona kuriositeettina on kirjan aloittaminen kuvauksella Koljonvirran taistelusta. Taistelu oli melko merkityksetön ja sodan lopputuloksen kannalta mitätön taistelu, mutta Runegerg nosti sekä taistelun että Sandelsin kunniaan kertomuksellaan Vänrikki Stoolin tarinoissa. Sandelsin legendaa on minusta onnistuneesti osattu myös hyödyntää Olvin markkinoinnissa.
Merkittävä sotastrategi ja henkilöstöjohtaja
Kirjan perusteella Sandels oli kyllä maineensa ansainnut. Hän osasi valita taistelut, jotka taisteli ja onnistui johtamaan joukkojaan niin, että mahdollisuudet voittoon olivat olemassa, vaikka miehinen alivoima vaivasikin. Sandelsia voidaan myös pitää eräänlaisena sissisodan edelläkävijänä. Kirjassa on kuvaus siitä, kuinka suomalaiset sotajoukot tekivät venäläisille hallaa, hyökkäämällä huoltokuormaston kimppuun, minkä seurauksena Kuopioon linnoittautuneet venäläiset jäivät ilman ruokaa ja ammuksia.
Sandels kuvataan kirjassa taitavaksi strategiksi sekä esimieheksi, joka pyrki säästämään mehiään silloin, kun heitä ei ollut tarpeen uhrata. Tuohon aikaan suhteutettuna Sandels olikin melkoinen hr-manageri ja henkilöstöjohtaja.
Sujuvaa tekstiä ja täyttä asiaa
Pidin kirjasta useammastakin syystä. En ollut kirjoittajan tuotantoon aiemmin törmännyt, mutta meinaan kyllä törmätä jatkossa. Brantberg on asiansa osaava kirjoittaja ja sotahistorioitsija. Mutta sen lisäksi myös hyvä kirjoittaja. Kirja on kirjoitettu kuivan historiateoksen sijaan tarinaksi ja edes jatkuva paikkojen ja ihmisten luettelu ei tee kirjasta puuduttavaa. Kirja ei sinällään tarkemmin kerro tuon ajan taistelutapoja tai kuvaa 1800-luvun sotaa tai elämää, mutta antaa kyllä kuvan, missä ja miksi sodittiin sekä myös aseista ja apuvälineistä, joita käytettiin.
Toinen kirjan mielenkiinto on se, että se sisältää taistelukuvauksia minulle tutuista paikoista. Rantasalmen tai Mikkelin merkitys historiassa nousi aivan uuteen sfääriin tämän luettuani ja ymmärrän nyt muutamien näkemieni muistomerkkienkin taustan.
Suosittelen kirjaa historiafriikeille, jotka kaipaavat hieman pirteämpää teosta puhtaasti puuduttavien sotakuvausten lisäksi. Jotta tuosta 1800-luvun historiasta pääsisi paremmin perille, niin se vaatii tuekseen muutakin lukemista kuin tämän. Suosittelen muutenkin tutustumaan Suomen 1800-luvun historiaan. Suomi oli osana suurvaltojen valtapeliä ja joutui osin ilman omaa syytään sotatantereeksi liittyen tavallaan myös Napoleonin sotaretkiin.
Hyvänä knoppina - Johan August Sandels oli Suomen toiseksi viimeinen sotamarsalkka - viimeinen oli Marsalkka Mannerheim.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti