Björn Borg on ruotsalainen tenniksenpelaaja, jonka aktiivinen
peliura osuu 1970- ja 80-lukujen vaihteeseen. Urheiluihmiset tuntevat hänet viidestä
peräkkäisestä Wimbledonin voitosta vuosina 1976-1980 ja nuoremmat lähinnä
hänen nimeään kantavasta alusvaatemallistosta.
Borg oli ensimmäisiä ruotsalaisia urheilun superjulkkiksia
ja samoin ensimmäisiä tenniksen superjulkkiksia, jotka tulivat tunnetuksi vähintään
yhtä paljon kentällä kuin sen ulkopuolella. Tennisvoittojen lisäksi hänestä on
luettu uran jälkeisten huumeongelmien sekä epäonnistuneiden liiketoimien
vuoksi.
Paljon miehestä kertoo se, että hänet on Ruotsissa palkittu vuonna
2000 vuosisadan ruotsalaisena urheilijana.
Ammattiuran jälkeen Borg on pelannut paljon näytösotteluita
ja toiminut mm. Rolexin mainoskasvona. Oikeudet omaan nimeensä ja nimeä
kantaneeseen tuotemerkkiin Borg on myynyt jo vuosia sitten eli kalsarikuningas
ei nykyisistä tuotteista saa mitään muuta kuin lisää julkisuutta.
Intiimi teos, joka on kirjoitettu leveällä pensselillä
Kirja on kirjoitettu kronologisessa järjestyksessä minä-muodossa.
Itse tykkäsin siitä, että lapsuuteen ei ole turhaan kulutettu sivuja, vaan
painopiste on aktiivisessa tennisurassa ja sen jälkeisessä elämässä. Monesti
elämänkerroissa suotta uhrataan sivuja sinällään merkityksettömälle lapsuudelle
ja tämä tehdään tärkeämpien tapahtumien kaventamisella.
Kirja kattaa koko Borgin elämän. Tennisura loppuu noin kirjan puolessavälissä ja sen jälkeiselle elämälle on annettu riittävästi tilaa. Varmaan siksi, että se on vähintään yhtä kiinnostavaa kuin pelaaminen. Kirjaa ei ole kirjoitettu vain tennisfanaatikoille, vaan ylipäätään urheilusta ja urheilujulkisuudesta kiinnostuneille.
Kirjan heikko puoli on siinä, että yksittäisille peleille tai turnauksille annetaan jopa liikaa tilaa. Tosin mielenkiintoa lisää se, että Borg ei sinällään kuvaile vain pelejä, vaan myös omia tunnetilojaan turnauksissa.
Kirja menee muutenkin paljon tekijän pään sisään. Se kertoo
tunteista koko väriskaalalla oikeastaan mitään peittelemättä. Tiettyä
häveliäisyyttä on nähtävissä esim. henkilökohtaisten ongelmien tai
avio-ongelmien kuvauksessa, mutta mitään ei kirjasta ole jätetty pois. Suomalaisittain hauska piirre on peittelemätön kuvaus siitä, että kun rahaa on, sitä myös käytetään. Eikä kyse ole retostelusta, vaan erilaisesta suhtautumisesta ja avoimuudesta rahan suhteen.
Kokonaisuutena tennislegendan elämä on ollut vaiherikas ja
monipuolinen. Kirjasta jää sopivan intiimi ja inhimillinen vaikutelma, joka
kertoo, ettei menestyjien elämäkään ole pelkkää onnea. Tekstistä paistaa, että omia ongelmia on ruodittu terapiassa ja ennen kirjan kirjoitusta ongelmien kanssa on tehty sinunkaupat.
Tenniksen ensimmäinen superjulkkis
Borgin peliura osuu aikaan, jolloin televisiointi ja etenkin
kaapelitelevisiot ottivat isoja askeleita. Se teki tennistähdistä urheilun superjulkkiksia.
Borgin jälkeen (osin samaan aikaan) osuivat oman lapsuuteni suuret tähdet, kuten John McEnroe
ja Ivan Lendl, joiden jälkeen oli Boris Beckerin ja muiden vuoro. Hämmentävää
on, että rahaa tenniksessä itsessään ei vielä 70-luvun lopussa liikkunut. Suurimmat
tienestit Borgkin on tehnyt omalla naamallaan ja yhteistyökumppanuuksilla.
Hyvää intiimi kerrontatyyli ja peittelemättömyys, huonoa häveliäisyys
Kirja sopii kahteen eri lukijatyyppiin. Urheilusta ylipäänsä
ja etenkin tenniksestä pitävät saavat kirjasta paljon irti. Henkilögalleria
koostuu tenniksen ensimmäisistä kovista nimistä ja osuu aikaan, jolloin koko
lajista tuli näkyvä myös alempiin kansankerroksiin. Itse pelistä tai treenaamisesta ei juuri puhuta,
mutta mielenkiintoista on lajin nousu näkyväksi.
Kirja sopii myös ihmisille, joita kiinnostaa Borgin tennisuran
jälkeinen puoli. Nykynuorille Björn Borg ei ole tuttu tenniskentiltä, vaan kalsarinsaumasta.
Kirja valottaa sitä, miten nimi sinne kuminauhaan on päätynyt sekä sitä, millaista
julkisen urheilijan elämä on – nousuineen ja laskuineen.
Itse tykkäsin intiimistä minä-muotoisesta kirjoitustyylistä. Sinällään kirja on aika tavallinen, eikä tule jäämään vuosien päästä sen erityisemmin mieleen. Ehkä osin siksi, että siitä puuttuu kontrastit. Ongelmista ja alamäistä puhutaan ja ne paljastetaan avoimesti, mutta tietty syvempi kaivaminen niistä puuttuu. Kirja ei sinällään jätä kysymysmerkkejä, vaan kirjan luettua kyllä tulee olo, että henkilöön on päässyt tutustumaan.
Kokonaisuus menee vähän tasolle ”ihan hyvä +”
Björn Borg; Sydämenlyöntejä
Siltala -kustannus
360 sivua
Kirjaston uutuushylly -
sattumapoiminta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti