Elämänkertoja kuunnellessa ei koskaan kannata pitäytyä henkilöissä, joista jo lähtökohtaisesti pitää. Monesti on arvokkaampaa antaa ääni sellaiselle ihmiselle, joka ei itseä juuri resonoi, mutta on muuten jollain tapaa kiinnostava. Minulle tällainen henkilö on Tuomas Enbuske. En ole juurikaan katsonut hänen tv-ohjelmiaan ja ääntäkin olen kuunnellut suht säästäväisesti Aamutiimin jälkeen.
Enbuske on eri ihmisille eri asioita. Toisille (kuten tällaiselle radiofanille) hän on tunnettu radiojuontaja sekä podcast-host. Toisille taas tv:stä tuttu kärkevä haastattelija ja kolmansille huippuluokan twitteristi (nykyinen Thredu). Jo tuo pelkästään kertoo, että miehellä on ollut mittava ura julkisuudessa ja tunnettuutta on tullut monikanavaisesti pitkältä ajalta. Onhan julkisuuden ponnahduslautana tunnetusta KissFM:n Aamutiimistä kulunut jo kolmekymmentä vuotta.
Enbuske on mielipiteitä jakava persoona. Hänestä ollaan mieltä. Haastattelijana hänet tunnettiin suht kärkevästä tyylistään sekä kyvystä älykkääseen keskusteluun. Julkisen puolen lisäksi Enbusken nimi on vilahdellut monissa yksityiselämään liittyvissä tapahtumissa aina hometalosta huumeongelmaan.
Tarinaan tartuin kahdesta syystä. Kirjan kirjoittanut Tuomas Marjamäki on suosikkikirjoittajiani kotimaisessa elämänkerturuudessa ja toinen, pragmaattisempi, syy oli, että kirja tuli vastaan uutuustarjontavirrassa. Tämän kirjaan pariin en hakeutunut tarkoituksella, vaan se tuli eteeni jäätteenmäen faksin lailla.
Monisärmäinen tarina
Marjamäen kyky kuoria ihminen paljaaksi ei pettänyt tälläkään kertaa. Enbusken elämänkerta on alaston, jopa myötähäpeään saakka avoin ja kaikki arvet aukova. Mitään menneisyyden peikkoja ei jätetä penkomatta ja tarinoiden taustat sekä lopputulokset kerrotaan kokonaan auki. Tämä on se paljaus, mitä kaipasin siinä aiemmin lukemassani Björn Borgin elämänkerrassa. Verrattuna tähän Marjamäen kirjaan se Borgin kirja oli pelkkää villasukissa hipsuttelua.
Tarinan täysi avaaminen vaatii kohteelta paljon. Tekstistä kuulee, että Enbuske on tehnyt paljon terapiatyötä menneisyytensä kanssa. Asioita on pohdittu, punnittu ja muisteltu. Julkisuuden kääntöpuolena on tullut vastaan karikoita ja julkisuus, varakkuus sekä menestys itsessään ovat sekoittaneet päätä monella tapaa. Tarina on Suomen pieneen julkkismaailmaan suhteutettuna aivan omaa luokkaansa. Kohteella ei ikää kuitenkaan ole vielä viittäkymmentä.
Äänikirjassa minua viihdytti se, että Enbuske itse lukee tarinansa. Se kuulostaa välillä koomiselta, kun henkilö kertoo itsestään kolmannessa persoonassa, mutta oman tarinansa lukijana Enbuske antaa tarinalle vielä lisäsyvyyttä. En usko, että tätä olisi tehnyt kukaan paremmin. Uskallan jopa väittää, että tämä teos toimii äänikirjana paremmin kuin kirjana.
Ei myötähäpeää, koska ei ole häpeää
Vaikka Enbuske on kokenut, noussut, vajonnut ja noussut taas, ei teoksessa ole minkäänlaisia häpeän sävyjä. Tarinan nuotti on hyvin inhimillinen, oppiva ja jossain määrin nousujohteinen. Enbusken elämä noudattaa kummallisesti romaanin kaarta. On alku, keskikohta ja loppu. Minuun vetoaa aina tarina, jossa henkilö oppii itsestään uutta ja kasvaa vielä aikuisenakin uusiin mittoihin. Arvostan myös sitä, että omaa elämää ei hävetä, eikä siitä kertominen kaikkine kivenkoloineen synnytä mitään tarvetta peitellä. Jos samalla henkilöllä on huumeongelma sekä vahva uskoontulemisen kokemus, on siinä välissä varmaan tapahtunut paljon.
Enbusken kuva, joka minulla kirjan aloittaessa oli, muuttui täysin. Koska kyse on Enbuskesta, en usko sen kiinnostavan häntä pätkääkään, mutta sanonpahan, että nyt pidän Tuomaksesta enemmän kuin ennen kirjaa.
Tuomas Marjamäki - Tuomas Enbuske, elämänkerta [sic]
Docendo, 2025
Äänikirja
Sattumakuuntelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti