Luen kohtalaisen paljon historiaa käsitteleviä teoksia. Monesti kyse on siitä, että menneisyydestä kannattaa ottaa oppia, ettei samoja virheitä tehdä moneen kertaan. Ja onhan se ihmeellistä, miten maailma on muuttunut vuosisatojen rattaissa.
Kaksi suosikki-aikakauttani ovat toinen maailmansota sekä Ruotsin suurvaltakauden historia. Niistä pyrin ostamaan teoksia myös paljon omaan kirjahyllyyn, koska moniin kirjoihin palaa aina kerta toisensa jälkeen.
Tämänkertaisen opuksen ostin itselleni joululahjaksi. Ostopäätöksen tein pääasiassa hienon kannen, kirjan erikoisen muotoilun sekä tavallisuudesta poikkeavan päähenkilön vuoksi. Taas kerran muistutan kirjoittajille, että kirjan ostopäätös on usein pitkälti fiilispohjalta tehtävä nopea ratkaisu, jossa aina merkitsevintä ei ole vain aihe, kirjoittaja tai hinta. Siihen, että ostaja tarttuu kirjaan kirjakaupassa tai lainaaja kirjastossa, vaikuttavat erittäin paljon kirjan ulkonäkö, kannen väritys tai selkämyksen tekstitys.
Jaana Munck, Kuninkaan leijona
Kirja kertoo Ruotsin teatterikuninkaana tunnetun Kustaa III:n hovitallimestari ja myöhemmin Kreivi Adolf Fredrik Munckin tarinan. Munck kulkee Kustaa III:n rinnalla aina nuoresta pojasta kuninkaan kuolemaan saakka ja hänen tarinansa jatkuu vielä Kustaan kuoleman jälkeen.
Aihevalinta on sinänsä poikkeuksellinen, että päähenkilö ei ole kuningas tai edes valta-aateliston edustaja. Fokus on hovitallimestarissa, joka on toki hovin hierarkiassa tärkeä hahmo, mutta ei nokkimisjärjestyksen yläoksalla. Henkilön valintaan syy on kirjoittajan sukulais-suhteessa ja siitä lähteneessä kiinnostuksessa A.F. Munckiin. Valinta on historiateokseen erinomainen.
Hieman erilainen kohdekuva mahdollistaa hovin arjen kerrontaa toisenlaisesta näkökulmasta. Etenkin kuninkaista kirjoitetut henkilökuvat ovat monesti jopa turhan kiillotettuja ja yhdestä suunnasta valaistuja. Kun kirjoitetaan hovitallimestarista, voi tarinassa olla rosoa ja jopa kuningasta on mahdollista arvioida kriittisemmin.
Ruotsi oli jo 1700-luvun lopussa hyvin järjestäytynyt ja toimiva valtiokoneista. Valtaa piti kuningas, jonka alapuolella toimintavaltaa omalta osaltaan pyöritti vahva aatelisto. Tarinassa käy selväksi se, kuinka aatelistolla oli omat intohimonsa pysyä toisaalta kuninkaan lähellä, mutta myös yhteiskunnan johtoportaalla. Asema kuninkaan suosiossa takaa vakaammat tulot, paremman toimeentulon ja turvan. Se on paikka, jota kannattaa varjella ja jonka puolesta on syytä myös juonitella - kuten Munck joutuu toteamaan. Sivuilla vilistää monia tuttuja aatelisnimiä, jotka sivuavat päähenkilön tarinaa.
Rennosti kirjoitettu historiateos
Kirja on kirjoitettu halusta tutustua oman suvun menneisyyteen. Munckin tarinaa kerrotaan kronologisesti ja sitä sidotaan isompaan kuvaan sopivasti. Ja Munckilla on myös oikeasti roolia historian suuremmissa käänteissä. Minulle Kustaa III:n tarina oli jo ennestään tuttu, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin ison kuvan maalaus onnistuu niille lukijoille, jotka eivät kyseistä aikakautta tunne.
Kerronta on rentoa, viihdyttävää, eikä se takerru liikaa historian luettelointiin tai kuivakkaan tapahtumakuvaukseen. Tässä taas tullaan siihen, kuinka kiinnostavalta Ruotsin historia näyttää, kun näkökulma on alhaalta ylöspäin eli aatelista kuninkaaseen.
Minua viihdyttivät tekstin mukaan tehdyt piirrokset, joissa kirjoittaja sijoittaa itsensä tapahtumapaikkoihin ja avaa hieman työn tekoprosessia. Työtä tekstin eteen on tehty valtavasti ja eri tapahtumapaikat on käyty henkilökohtaisesti koluamassa fiiliksen ja autenttisuuden vuoksi. Ryppyotsaisemmat voivat pitää tätä historian turhana viihteellistämisenä, mutta eivät kuvat tarinan selkeyttä mitenkään häiritse.
Piirrosten lisäksi tekstin mukana on paljon dokumentaatiota. On aikakauden maalauksia, jotka kertovat tapahtumista ja ajoista. On kirjeitä tai paperisia dokumentteja, joissa näkyy aika ja todisteet kaiken kerrotun olemassaolosta.
Loistava teos heille, joiden otsa ei ole turhan rypyssä
Kuninkaan leijona ei ole vaikuttava pelkästään kooltaan. Se on vaikuttava siksi, että sen lukeminen on tehty helpoksi. Kirjan maailma avautuu myös niille, jotka eivät halua viettää aikaansa tutkijankammiossa pergamentteja tutkien. Viihteellinen ote ei vähennä faktuaalista otetta. Se antaa pelkästään keventäviä vivahteita, jotka houkuttelevat teoksen pariin myös heitä, joille historia ei ole niin totista.
Totta kai ongelma on näkökulman kapeus, jos niin haluaa ajatella. Toisinpäin käännettynä teos kertoo tasan sen, minkä lupaa - Adolf Fredrik Munckin tarinan. Usein historiateokset sortuvat turhankin suureen henkilögalleriaan, joilloin kyllä kerronta on kattavampaa, mutta lukijalle se puuroutuu.
Kirja on oikeasti vaikuttava myös kooltaan. Se on painettu paksulle ja laadukkaalle paperille ja painaa kuin synti. Hinta ei ainakaan joulun alla ollut tavan kirjaa kalliimpi.
Minulle Kuninkaan leijona on kirjahyllykirja. Se tulee koristamaan hyllyä pitkään ja tuskin menee koskaan myyntiin tai hävitykseen. Tarina on kiehtova ja tämän pariin tulee varmaan palattua myöhemmin uudelleen.
Jaana Munck: Kuninkaan leijona
Kustaa III:n hovitallimestari Adolf Fredrik Munck
Docendo 2025, 461 sivua, joista lähdetietoja 16sivua
Ostettu itselle joululahjaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti