lauantai 24. syyskuuta 2016

Maaginen triangeli - Minna Rytisalo "Lempi"

Sain työkaveriltani luettavaksi Minna Rytisalon esikoisteoksen Lempi. Kahvipöydässä kirjaa kehuttiin ja jopa ylistettiin. Sain kirjan vain viikonloppulainaan, koska teoksen laina-aika oli maanantaina menossa umpeen. Kirjan kuitenkin kuulemma lukee nopeasti, koska teksti vie mennessään. Saatesanat minulle olivat "olisi kiva kuulla, mitä mies ajattelee tästä".

Eli lähtöodotukset eivät olleet ehkä korkeimmat mahdolliset - odotettavissa oli naisille uppoava draamateos, jonka lukee kahdessa päivässä. Tartuin kuitenkin haasteeseen ja mielelläni luenkin sellaisia teoksia, joita en itse löytäisi kirjastosta tai jotka eivät pistä silmään esimerkiksi uutuuskatalogeista. Onneksi kirjavinkki tuli vähän toista kautta, koska lukukokemus oli hyvä ja todellakin erilainen.

Kolmen tarinasta koostuva kertomus

Kirjan juoni on tarina kolmesta ihmisestä, joiden yhteinen nimittäjä on henkilö nimeltä Lempi. Lempiä vihataan, rakastetaan ja kaivataan. Kirjan lopussa tarinat kietoutuvat yhteen ja myös Lempin tarina saa oman päätöksensä.

Tapahtumat sijoittuvat Lapin sodan jälkeiseen Lappiin ja tarkemmin sanottuna Kelujärvelle Sodankylän lähelle. Tapahtuma-ajan ajakuva ja maisemat on kuvattu niin, että ne vastaavat omaa maailmankuvaansa 40-luvun lopulla.

Ensimmäisenä kirjassa kiinnittää huomiota kirjoittajan kaunis kieli. Vaikka tapatumat sijoittuvat Lappiin, niin paikka ei kuvastu kielen, vaan maiseman ja ihmisten kautta. Kirjoittajan tapa kirjoittaa hieman vanhakantaista kirjakieltä sen sijaan täsmää hienosti siihen ajalliseen kehykseen, johon tarina sijoitetaan. Lukiessa tuntui kuin olisi lukenut 40-luvulla tehtyä teosta. Kirjan kieli onkin kaunista, suorastaan lyyristä kirjakieltä. Tekstiä on helppo lukea ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Kirjoitustapa ei kampita itse juonta niin kuin joskus käy.

Taitavasti johdatettu

Rytisalo osaa kirjoittaa tekstiä, joka kulkee koko ajan eteenpäin läpi kirjan.Teksti vangitsee ja kirjaa ei tosiaan malta laskea kädestään. Vaikka Lempin tarinan lopputulema käy ilmi jo kirjan puolessavälissä, niin lukijalle herää halu tietää, miten ja miksi lopputulokseen päädyttiin.

Kirjoitustavassa vetoaa myös se, kuinka tekijä jättää tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle. Kerrotaan, mitä tapahtuu, mutta yksityiskohdat jätetään lukijan itsensä täytettäväksi. Silloin  lukijalle tarina värittyy omin sävyin ja jokaiselle omalla tavallaan. Lempi vaatiikin, että sitä saa kaikessa rauhassa lukea (itse luin tätä yöllä ja aikaisin aamulla). Pitkästä aikaa kirjan teksti olikin niin maagisen vetoavaa, että oli pakko herätä jopa aikaisemmin aamulla lukemaan kirja loppuun.

Se miehen näkökulma - kyllähän tämä erilainen kokemus oli. Kirja yllätti minut monella tapaa. Tarina sinällään on yksinkertainen ja tapahtuma-ajaltaan melko lyhyt, mutta kerronnan tapa oli minusta erinomainen. Kyllä tätä mieskin mielellään lukee.


Ja viikonloppulaina riitti ja käyttämättäkin jäi yksi päivä - huolimatta siitä, että tein tämän blogin tekstin ja kirjoitin sen vielä tänne kaiken kansan nähtäväksi.




1 kommentti: