Lukemisen löytäminen ei aina ole helppoa. Nyt, kun lukemiseen käytettävä aika on itsellä melko vähäistä, niin ennakkovalinta on entistä tarkempaa. Pääasiallisesti käytän apunani kirjastoa, mutta tietyt kirjat ostan kyllä edelleen itselleni. Ajatukseni omasta kirjahyllystäni on sellainen, että siellä olisivat tietyt perusteokset kuuntelemani musiikin saralta sekä etenkin historiaharrastukseeni liittyvät hyvät yleisteokset. Fiktiivisemmästä puolesta koetan valikoida kirjahyllyyn makaamaan kirjoja, jotka voi lukea useamman kerran. Esimerkiksi Reijo Mäen uutuudet olen pyrkinyt ostamaan, koska luen Vareksen seikkailuja lähes joka kesäloman alussa. Ja sama pätee kyllä Juha Vuorisen tuotantoon. Vuorisen teokset olen kahlannut varmaan viiteen kertaan ja nyt niitä samoja kirjoja lukee jo perheen nuorempi sukupolvi. Ovat siis hintansa hankkineet moneen kertaan. Toki teen ostopuolella sitäkin, että menen kirjakaupan alennusmyyntiin ja sieltä jää käteen joitain hazardeja, joissa en pääse alkua pidemmälle ja lopulta ne menevät vintille hylkykirjojen laatikkoon.
Kirjaston salat varauksien ja uutuuksien kautta
Kirjastossa kuljen yleensä aina samalla kaavalla. Jos hyllyssä ei ole varauksia, niin kuljen yleensä ensin uutuushyllyjen luo ja katson, onko sinne tullut joitain uusia ylläreitä, joita en olisi nähnyt missään aikaisemmin.
Uutuuksien jälkeen menen seuraavana selaamaan kaikki viimeksi palautetut. Uutuuksissa ovat yleensä ne kirjat, jotka liikkuvat kirjastossa eniten eli käytännössä luen paljon sellaista, mikä kelpaa muillekin (tähän on syynä jo se, että monesti mukana on pieni lapsi, jonka kärsivällisyys kiertää kirjastoa on melko rajallinen).
Mikäli noista ei vielä tärppää riittävän moni osuma, niin kierrän vielä tiettyjen suosikkikirjailijoiden kohdat hyllyistä ja siirryn elämänkertaosastolle, josta koetan haarukoida joitain ylläreitä. Hyllyn 99.1 jälkeen menen seuraavaksi tutkimaan musiikin ja urheilun hyllyt, josko niihin olisi ilmestynyt joitain uusia elämänkertoja luettavaksi. Viimeisenä käyn vielä eri maiden historiahyllyt, joista koetan keksiä uusia tuttavuuksia.
Taktiikkani lukemisessa on se, että lukisin yhtä aikaa sekä faktaa ja fiktiota. Eli käytännössä koko ajan lukemisen alla on vähintään kaksi kirjaa. Vuorottelen mielelläni kevyemmän ja raskaamman kirjallisuuden välillä, koska mahdollisuus keskittyä lukemiseen on eri aikoina erilainen ja oma fiiliskin on välillä sellainen, että aivot eivät siedä mitään raskaampaa. Välillä taas on ihanaa keskittyä vain johonkin raskaaseen elämänkertaan ja lukea hitaasti nautiskellen ja jopa välillä etsien ristiviitteitä saman aikakauden teoksiin.
Varaamalla kiinni uutuuksiin
En koskaan lakkaa ihmettelemästä kirjastojärjestelmän ihmeellisyyttä. Kun aikaa lukemiseen on vähemmän, niin pääsääntöisesti varaan ne teokset, joita luen eli teen niin sanottuja täsmähankintoja. Vinkit varauksiin tulevat yleensä kolmea eri reittiä.
Kuuntelen paljon sitä, mitä tutut ja ystävät lukevat ja kirjoista kyllä keskustellaankin paljon. Omaan tuttavapiiriini kuuluu laillani toisesta maailmansodasta kiinnostuneita ihmisiä ja heiltä tulee vinkkejä siihen, mitä uutta teosten saralla on tullut tai tulossa.
Kierrän säännöllisesti kirjakauppojen hyllyjä ja sieltä näkee usein, mitä uutta on ilmestynyt. Samaan kastiin varmaan lasketaan se, että selaan melko taajaan myös verkkokirjakauppojen listoja uutuuksista. Noista sitten teen varauksia ja nykyisin, kun seutukirjastot ovat verkottuneet, niin varaukset tulevat jopa yllättävän nopeasti. Yritin tässä taannoin olla ovela ja varasin neljä pitkillä varauslistoilla olevaa teosta, koska laskin, että kirjat tulevat säännöllisesti eri aikaan ja lukemiseen ei tulisi mahdotonta ruuhkaa. No seutukirjastojen ansiosta nuo kaikki neljä kirjaa tulivat alta viikossa ja niin sitä sitten luettiin lähes yötä päivää.
Jonkin verran selaan myös kirjastojen tietokantoja - etenkin, jos haluan lukea johonkin tiettyyn asiaan liittyviä elämänkertoja tai tapahtumakuvauksia. Monesti tämä tuottaa yllättävän huonosti tuloksia. Joko indeksoinnit on kehnosti tehty tai sitten indeksointi on liian yleistajuisesti tehty ja tarkemmat hakukriteerit eivät löydä kirjoja.
Ylläri-pyllärit
Teen totta kai sitäkin, että otan luettavaksi kirjailijoita ja kirjoja, joista minulla ei ole mitään hajua. Noista tulee yllätyksiä moniin suuntiin. Millä sitten valkkaan nuo yllärit - no tietenkin kansikuvan ja esittelytekstin kautta. Olen huomannut, että olen sen verran harakka, että otan kirjan hyllystä käteeni, jos siinä on jollain lailla vetoava kansi. Kannen jälkeen toinen kriteeri on takakannen esittelyteksti. Jos esittelyssä on jotain vetoavaa, niin tutkin kirjaa vielä tarkemmin. Kolmantena katson kirjan noin puolestavälistä sivun, jonka luen, jotta kirjoittajan kielestä saa kuvan, onko kirjan ja kirjoittajan kieli sellaista, joka minulle sopii. Kun nuo kolme kriteeriä täytyy, niin lukuunhan se menee.
Harvoin minä kirjastosta tyhjin käsin lähden, mutta joskus käy niinkin. Silloin yleensä otan omasta kirjahyllystäni jonkun klassikon, jolla sitten pärjään siihen saakka, kun saan taas jotain uutta varaukseen tai tulee seuraava kerta marssia lasten kanssa kirjastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti